sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Viimeiset Derrystä

Sini:
Viimeisellä viikolla leipomossa oli kova kiire lauantaina järjestettävän ulkoilutapahtuman takia. Leipomosta oli tilattu sinne satoja leivoksia. Ehdimme kuitenkin mennä tuöporukan kanssa syömään Primrose-leipomoon.

Tekemäni minttu-suklaa- ja sateenkaarikakut
Sooda-leipiä
Olimme richmond kauppakeskuksessa
monesti shoppailemassa

Johanna:
Vimmeinen viikko meni nopeasti töitä tehdessä. Pääsin parilla viimeisenä päivänä vähän aikaisemmin että pääsimme Sinin kanssa taas leffaa katsomaan ja laukkua pakkaamaan.
Viimeisenä päivänä töissä sain maisttettua erikois alkuruokaa.

Taas oli Guild hallin edessä tapahtuma, tälläkertaa myytävänä
oli erimaista ruokaa ja vähän muutakin tavaraa
Tuli kengurua ja churroja syötyä


Opimme Pohjois Irlantilaisesta ruokakulttuurista ja itsenäisyyttä.
Suosittelisimme kokemusta kaikille joilla on vähänkin intoa nähdä maailmaa.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Éire & Doire

Sini:
Lauantaina Bernie vei minut töiden jälkeen Irlantiin. Menimme ensin töistä Bernien kotiin, jossa söimme ruoan ja sen jälkeen lähdimme hänen miehensä Paulin ja seitsemän vuotiaan tyttärensä Caoimhen kanssa Paulin vanhempien luokse Irlantiin. Paulin vanhempien luokse kesti mennä noin kaksikymmentä minuuttia. Paulin sisko asuu heidän vanhempien naapurissa, joten hän liittyi myös seuraamme tyttärensä Erinin kanssa. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, joten joimme teet ulkona samalla kun kerroin heille vähän suomesta ja itsestäni.


Otimme Erinin mukaan ja jatkoimme matkaa Fort Dunreelle. Fort Dunree on entinen kuninkaallisen laivaston asema, joka rakenneettiin Napoleonin sotien aikaan 1800-luvun alussa. Kiertelimme alueella ja pääsimme katsomaan joidenkin talojen sisälle.


Dunreen jälkeen suuntasimme matkamme kohti yhtä Irlannin vesiputouksista nimeltään Glenevin Waterfall. Matka kesti noin puolisen tuntia kapeita vuoriteitä pitkin. Matkallakin oli niin upeita maisemia, joten innostuin vieläkin enemmän vesiputouksen näkemisestä. Työkaverini Chyvonne asuu n. 10 minuutin kävelymatkan päässä vesiputouksesta, joten Bernie kutsui hänetkin mukaan. Kun olimme kaikki koossa, lähdimme kävelemään n. puolentoista kilometrin luontopolkua pitkin vesiputoukselle.

Irlannissa kaikki kyltit olivat iiriksi ja englanniksi

Vesiputous oli todella kaunis, vaikka se kuulemma oli nyt pienimmillään sillä vähään aikaan ei ole satanut(eli noin viikkoon). Menimme takaisin autolle toista polkua pitkin, joka vei meidät ensin korkealle kukkulalle ja sen jälkeen pellolle jossa tapasimme muutaman aasin. Pienen parkkipaikan vieressä oli myös lahjapuoti, josta ostimme kaikki jäätelöt. Kello alkoi tulla jo paljon, joten sovimme jatkavamme Irlannin reissua seuraavana päivänä ja mennä nyt kotiin.


Irlannissa käytetään turvetta talojen lämmitykseen ja sitä polttaessa tulee myös hyvä tuoksu. Turvetta kerätään vuorien rinteistä. Tarkoituksemme oli käydä keräämässä minulle turvetta matkalta, mutta unohdimme, joten Paul antoi sitä minulle hänen vanhempien varastosta.


Sunnuntaina, Bernie, Paul ja Caoimhe tulivat hakemaan minua kolmelta. Lähdimme kierrätyskeskuksen kautta taas rajan yli Irlantiin. Tällä kertaa menimme Bernien vanhempien luokse, mutta päätimme mennä sinne maisemareittiä. En tiennyt yhtään mitä odottaa, ja pääsinkin näkemään Atlanin valtameren. Matka kesti noin puolitoista tuntia, josta puolet ajoimme Atlantin reunaa pitkin.



Tiet joita pitkin menimme olivat todella kapeita, vaikka siellä kulkikin paljon autoja ja jouduimme välillä väistelemään tielle eksyneitä lampaita. Bernien vanhempien luona pääsin taas kertomaan suomesta ja itsestäni. Söimme lounaan ja ruokajuomana oli tietysti taas teetä. Lähdimme noin seitsemän aikoihin takaisin kohti Derryä ja tällä kertaa matka kesti vain noin kolme varttia vähän isompia teitä pitkin. Matkalla Caoimhe kirjoitti minulle kauniita runoja surullisesta lumiukosta, jonka hän kirjoitti vahingossa soweman, eikä snowman, ja leikimme erilaisia arvaus leikkejä.

Irlannin ja Pohjois-Irlannin raja

Johanna:
Itse olen vain käynyt töissä ja nauttinut vaapaa-ajasta asunnollamme.

Töissä pääsin viimeviikolla tekemään pääruokien lisäkkeitä.
Työilmapiiri on ravintolalla aina ollut mukava ja iloinen. Työntekijät ovat todella mukavia ja aina kysymässä onko minulla kaikki hyvin.

hieman kuvia ravintolan keittiöstä, annoksista ja työmatkasta:






sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Primrose & Browns

Sini:
Olen nyt kulkenut töihin aina bussilla, joten työaikani ovat 7.30-13.30. Leipomossa on todella suuri valikoima tuotteita, joten en ole ehtinyt tekemään vielä ihan niitä kaikkia. Osaan jo itsenäisesti katsoa että mitä täytyy tehdä. Seuraamme kahta listaa, joiden mukaan työskentelemme. Aamusta teemme ensin kahviloiden tilaukset ja kun ne ovat valmiita teemme tuotteita joita on enää vähän jäljellä.


Leipomossa on ihana ilmapiiri. Kaikki kehuvat usein toistensa töitä ja ovat valmiita neuvomaan minua jos en tiedä miten joku tuote valmistetaan. Minulle on tällä viikolla tullut kauhea flunssa, joten työkaverini juottavat minulle koko ajan kuumaa sitruuna-hunajavettä, joka auttaa kipeään kurkkuuni. He myös kyselevät usein että onko vointini ok, ja jaksanko jatkaa töiden tekoa.

Kuvassa: Bernie(paikan johtaja), Chyvonne, Sara ja minä.


Lauantaina kun kävelin bussiasemalta kotiin päin, huomasin että Guildhallin edessä oli jonkinlainen tori meneillään. Siinä oli muutamia telttoja ja keskellä oli vanha tykki ja Spitfire-hävittäjä. Hävittäjään olisi saanut mennä istumaan, mutta satoi niin kovin ja minulla oli vähän kipeä olo, joten en mennyt. Torilla oli myös eläimiä, joita sai mennä syöttämään ja silittämään.



Johanna:
Viimeviikolla olin tekemässä alkuruokia, osaan nyt lounaan alkuruokien ja osan illan alkuruokien esillelaiton. Ala carte listan tuotteita en vielä osaa ilman muistutuksia laittaa esille alkuruoissa tai jälkiruoissa.
Pääruoka-annoksia en ole päässyt tekemään, vaikkakin uskon että alku- ja jälkiruoat ovat itselleni tarpeeksi haasteellisia.

Kuvat rapu alkuruoka-annoksesta ja kanaterriini-salaattiannoksesta.
Kampasimpukka-annoksen viimeistelyä.
Vasemmalla suklaakuorrutettu kookosmousse,
valkosuklaa jauhetta, mangoa (kahdella eri tavalla)
ja vaniljakastiketta mini basilikalla kosristeltuna
(en ole varma annoksen nimestä joten pitkä selitys).
Oikealla on crème brûlée annos.
Työmatkallani kävelen yleensä laajan hiekka-alueen läpi, jolla pidetään kaikenlaisia tapahtumia. Tällä hetkellä alueella on sirkus jonka nimeä en tarkkaan muista, mutta olisiko se ollut "circus vegas"?

maanantai 2. toukokuuta 2016

Five days of Jazz

Vuodesta 2002 lähtien Derryssä on järjestetty keväällä Jazz-festivaalit. Tänä vuonna ne pidettiin 28.4. - 2.5. välisenä aikana. Festareille ei ollut mitään tiettyä aluetta tai paikkaa, vaan esiintyjiä oli eri pubeissa, baareissa ja jopa hotelleissa.
Päätimme siis mennä käymään festareilla lauantaina 30.4. Etsimme ensin netistä tietoa esityksien aikatauluista ja valitsimme esityksen joka sopisi meille parhaiten. Menimme ennen esitystä syömään kauppakeskukseen ravintolapuollelle, ja siellä oli myös live-bändi. Esityksiä oli siis enemmän kuin aikatauluissa kerrottiin.

Waterloo Placella näimme koululaisten pitämän musiikkiesityksen.
Näimme myös milenosoituksen, jossa oli orkesteri mukana.

Tässä kuva tekeillä olevista merikrotti annoksista.
Tekemäni kuppikakut ja iltapäivätee yhtä kahvilaa varten.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Hei taas!

Keskustassa sijaitsee elokuvateatteri jonka ohitse olemme monesti menneet, ja sitten tulikin mieleen että millaista täällä olisi käydä leffassa? Miten erilaista se olisi?
Vastauksen kysymyksiimme saimme sunnuntaina kun päätimme mennä katsomaan Batman vs. Superman elokuvan.


Ulkopuolelta teatteri näytti pieneltä, mutta sisällä oli noin viisi salia ja sali jossa olimme oli aika suuri. Teatteri vaikutti aika uudelta tai hiljattain uudistetulta. Tuolit olivat paljon mukavammat kuin suomessa ja niissä pystyi myös säätämään istuma-asentoa. Lippujen hinnat olivat yllättävän halpoja , mutta teatterista ostettavat herkut yhtä kalliita kuin suomessa. Lippuja ei myöskään missään vaiheessa ostamisen jälkeen tarkastettu. Tottumuksesta otimme omat roskat salista mukaan, mutta missään oven lähellä ei ollut roskista. Huomasimme että roskat kuuluisi jättää siivoojien hoidettavaksi. 

Maanantaina tapasimme opettajamme Sarin Derryn keskustassa viiden aikoihin. Päivä oli aika kylmä ja tuulinen, joten päätimme mennä läheiseen pubiin lämmittelemään ja vaihtamaan kuulumisia.
Täällä kulttuuriin näyttäisi kuuluvan että mennään työpäivän jälkeen lähipubiin yksille työporukan kanssa, ja sitten kotiin. Viidenaikaan pubi oli melkein täynnä, mutta pikkuhiljaa ihmiset alkoivat lähtemään kun kello alkoi olla kuusi.


Sini:
Tällä viikolla olen päässyt tutustumaan vielä kahteen leipomon työntekijään, joten leipomossa työskentelee vuorottain viisi henkilöä. Olen jo päässyt tekemään paljon lisää tuotteita, kuten sitruunatorttua, kakkuja, hilloja ja karamellia. Työt menevät jo sujuvammin ja olen onnistunut tuotteissani melkein aina. Leipomossa käytetään todella paljon itsestään nousevia jauhoja, mutta laitoinkin vahingossa tavallisia. Onneksi asia oli helposti korjattavissa lisäämällä lusikallisen leivinjauhetta. Tiistaina leipomoon tuli valokuuvaaja kuvaamaan tuotteitamme jotain lehteä varten ja sain auttaa kuvattavien tuotteiden tekemisessä ja koristelussa. Oli todella mielenkiintoista nähdä kuinka hienolta tekemäni tuotteet näyttivät lopullisissa kuvissa.


Johanna:
Olen nyt noin viikon ollut tekemässä ja valmistelemassa jälkiruokia, tämäkin viikko menee samassa pisteessä.
Lauantaina pääsin melkain kaikkia ravintolan ruokia maistelemaan, kun salinpuolen työntekijöille niitä maitatettiin. Tietenkin minulle jäi mieleen omat suosikit, mutta inhokkeja en oikastaan osaisi sanoa kun kaikki maistuivat hyvältä, jotkin vain minun mieleeni olivat enemmän kuin toiset.
Ravintolassa kävi myös jonkin tason "julkkis" nimeä en tarkkaan muista (olisko ollut Wang?), mutta hän kumminkin otti meistä kaikista ryhmä selfien muistoksi hyvästä kokemuksesta.
Uusi työntekijäkin ravintolaan ilmestyi ja nyt en enää ole ainoa joka on välillä hukassa.

Kuvia hieman työmatkalta ja kaksikerroksisesta bussista: